1.3.2018

POTTATUKKA

Nyt tiedän, keneltä oon perinyt huonon kykyni hahmottaa mittoja. Totesin sen viikko sitten, kun pyysin äitiäni tasaamaan hiukseni niin lyhyiksi, että ne hipovat olkapäitä. Tavalliseen tapaansa äiti ryhtyi hommiin. 
Kun hän leikkasi hiuksiani niskasta, nielaisin tyhjää. Sakset olivat pelottavan lähellä hiusrajaani. 

Ensivilkaisu peiliin teki mut vihaiseksi. Mä kerroin selkeästi haluavani olkapäitä hipovat hiukset, mutta uudet hiukseni eivät olleet lähelläkään olkapäitäni. Ne olivat lähempänä korvia kuin olkapäitä! Seuraavana hetkenä mua alkoi melkein itkettää. Eiväthän uuden mitan saaneet hiukseni yltäisi edes ponnarille ja ne kääntyilivätkin kaikki ihan omiin suuntiinsa. Miten mä kehtaisin mennä kouluun tämän näköisenä?
Onneksi hyvät yöunet virkistivät vähän ja seuraavana päivänä hiukset eivät näyttäneet enää ollenkaan niin pahalta. Edellisiltainen sähötyskin oli vähän laantunut ja hiukset kaartuivat siistimmin sisäänpäin. Ainahan ne saisi kahdelle letille, vaikka ne pitäisikin päättää tylysti lapsenomaisiin ponnareihin. 
Päätin hyväksyä asian. Minkäs sille enää mahtoi? Tehty mikä tehty. Hiukset ovat kuitenkin kasvava luonnonvara - sillä ajatuksella leikkasin takamusta hipovat hiukseni jo ensimmäisellä kerralla polkkamittaan.
Kauhistelevien katseiden sijaan sainkin melkoisesti kehuja uudesta kampauksestani. Valitettavan moni sanoi hiuksiani "söpöiksi" (inhoan sitä, kun jotakin mussa kutsutaan söpöksi), mutta yhtä moni ylisti niitä lähes punastuttavan paljon. Ja kyllähän ne pian kasvavat - parin viikon päästä mulla on se toivomani olkapäitä hipova malli.

Mitäs mieltä te olette uudesta kypärästäni?

8 kommenttia:

  1. Oih, noi on just täydellisen mittaset hiukset! :)

    VastaaPoista
  2. Ei noi oo yhtään pahat, tosi nätit! <3

    VastaaPoista
  3. Mun mielestä noi on ihanat! Sopii sulle tosi hyvin :) Ja kuten sanoitkin, muutamassa viikossa ne jo ylettää sinne olkapäille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti <3 Onneksi hiukset tosissaan on kasvava luonnonvara :D

      Poista