17.4.2018

BECHDELIN TESTISSÄ: SILMÄNKÄÄNTÖTEMPPU

Laura Suomelan Silmänkääntötemppu lämmittää feministin mieltä. Nuorille aikuisille suunnattu kirja ei kannen perusteella vaikuta mitenkään erityiseltä. Mäkin valitsin kirjan lähinnä pikaiseksi ja rennoksi lukemiseksi koeviikon puristuksen keskelle. 
Takakansi antaa hämärän kuvan kirjan sisällöstä: 
"16-vuotiaat Alma ja Sofia ovat parhaat ystävät. He jakavat toisilleen kaiken, kunnes Alma eräänä iltana näkee jotain, mitä ei olisi todellakaan halunnut. Asiaa ei voi salata parhaalta ystävältä, mutta jos Alma kertoo mitä näki, hajoaako jo valmiiksi lukiosta stressaantunut Sofia palasiksi? Missä menee rehellisyyden ja toisen suojelemisen raja?"

Taka- ja etukannen yhdistelmä sai mut kuvittelemaan Alman nähneen Sofian poikaystävän pettämässä Sofiaa. Totuus on kuitenkin toinen - pettäjä onkin Sofian äiti. Tämä ilahdutti mua lähes pelottavan paljon. Ystävyksien väliin tulee kenties mies, mutta ainakaan kyseessä ei ole kummankaan ihastus tai poikaystävä, eikä miehestä sellaista tulekaan.
Alma on mahtavan aito teini. Hän valittaa koulusta, käyttää kännykkäänsä, pitää yhteyttä kavereihinsa ja hemmottelee itseään kuten kuuluukin. Henkilöt ovat kaikin puolin uskottavia ja romantiikkaakin annetaan Alman ihastuksen myötä sopivasti pienellä lusikalla sitä kaipaaville. Mikäli sitä ei kaipaa, niin ei huolta - Silmänkääntötemppu käy takuulla siitäkin huolimatta lukulistalle.

Alkuun kirja oli mielestäni aavistuksen lapsellinen, mikä ei välttämättä ole täysin oikea sana kuvaamaan tunnetta, joka kirjaa lukiessa tuli. Tai ehkä mun olisi vain aika alkaa siirtymään kohti aikuisten osastoa. Tunne kuitenkin hälveni, kun Sofian vanhempien suhdesotku pääsi kunnolla käyntiin ja samalla koko kirja sai aivan uutta tuulta alleen.
Rakastan romantiikkaa, sitä ei käy kieltäminen. Mä en vaadi kirjoilta sitä, että ne läpäisevät Bechdelin testin, kunhan niitä on mukava lukea. Silti oli mahtavaa, miten kirkkaasti Silmänkääntötemppu pääsi läpi testistä. Tytöt puhuvat keskenään koulusta, kuntoilusta, syömisestä, lomasta, perheestään, muista ystävistään... Pojat mainittiin ehkä muutamaan kertaan ja silloinkin sivulauseessa. Suomela on onnistunut lahjakkaasti luomaan henkilöilleen muutakin puhuttavaa kuin mieshuolet.

Silmänkääntötemppu on joka tapauksessa rentouttavaa, sopivan helppoa lukemista, kun ei jaksa vaivata päätään kovin filosofisiin teoksiin.

4 kommenttia:

  1. Luin itekki tän just ja tykkäsin kovasti! Just tommonen mitä sanoit, eli aivot narikkaan -kirja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä! Tällasia kirjoja mä ainakin aion kahmia kesälukemiseksi :)

      Poista
  2. Mä kävinkin lainaamassa tämän tällä viikolla kirjastosta, joten kiva kuulla että sä tykkäsit tästä kirjasta :) Maltan tuskin odottaa, että pääsen lukemaan tätä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti säkin tykkäsit, enkä johtanut harhaan tässä arvostelussa!

      Poista